lauantai 24. tammikuuta 2015

Asiaa koululiikasta

Lueskelin tässä eilen ja tänään muutamaa blogia, joihin oltiin kirjoitettu mielipiteet koululiikunnasta. Ajattelinpa nyt itekkin osallistua keskusteluun.

Itsellä liikan numero on tällä hetkellä kiitettävällä tasolla, joten voisi kai olettaa, että pitäisin siitä. Valitettavasti se ei oo niin. Nyt lukiossa liikkamaikka ei enää oo valinnu kahta kapteenia, mutta peruskouluajalta ilmiö on hyvinkin tuttu. En tykännyt tyylistä ollenkaan, koska kuuluin aina niihin pariin jotka valittiin joukkueisiin viimeisinä. Siihen tosin vaikutti sekin, että olin muutenkin syrjitty ja kiusattu koko peruskouluajan.

Ala-asteajoista on kulunut sen verran pitkään, että muistoja sieltä ei ihan hirveesti oo jälellä. Yläasteelta kyllä senkin edestä: Lapsena mä rakastin sählyn, futiksen ja lätkän pelaamista hirveesti, mut yläasteella homma muuttu. Meillä oli sekaryhmä, joten oli luonnollisesti myös sekajoukkueet. Ja varsinkin sählyä tai lätkää pelatessa sain aina kuulla oman joukkueen pojilta että mä oon vaan rasite kun en osaa mitään. Ja sitä huokailun ja halveksunnan määrää, kun mä tulin joukkueeseen. Pojat oli vakavissaan niissä peleissä aina ja ei siellä havereiltakaan vältytty. Esimerkkinä sählymaalivahtina ollessani oon muutamankin kerran saanut joko mailasta tai pallosta täysillä sormille. Kyllä siinä kyyneleet tuli.

Joukkuepeleistä ehkä eniten jäänyt kammo, mutta oli niitä muitakin. Ala-asteelta muistuu mieleen tanssitunnit joskus vitosella tai kutosella. Meijän luokan pojat vihas minuu ku ruttoa, joten kukaan ei tullut vapaaehtosesti mun pariksi. Sit maikka päätti et mun sillonen ihastus (ei maikka tienny siitä) on mun pari. Se jätkä ei ollu niit pahimpii kiusaajii, mut ei sekään käytännössä voinut juuri muhun koskee.

Näistä muistoista herää kysymys: Olisko liikkatuntien kilpailuhenkisyydestä aika päästää irti? Koululiikanhan tarkotus ois innostaa oppilas liikkumaa vapaa-ajallakin, mutta se, että mä tällä hetkellä tanssin, harrastan taas taekwon-doa ja esimerkiks laskettelen ei todellakaan oo koulun ansiota. Ihan oma kokeilunhalu mut on noihin harrastuksiin vienyt. Joten voisko koululiikan "nyt kuukausi tätä"- tyyppistä rakennetta muuttaa, jotta se sama kausiliikuntakaava ei vaan toistus vuodesta toiseen? Jos liikunnasta tehtäs mielenkiintosempaa ja se kilpailuttaminen niin opettajan kuin oppilaidenkin tasolta hävitettäs, niin koululiikankin maine vois parantua.

Tässä mun mielipiteeni asiasta. Ja huom: mielipideasioista ei voi kiistellä! ;)
Nähdään!
~Julia

2 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä sun kanssas! Sillon ala-asteelaisena kun ei viittiny vaan sanoa opettajille omaa mielipidettään, mutta jos nyt yläasteella jaettas joukkueet niin että kapteenit valittis vuorotellen aina jonkun, ihan varmasti sanoisin oman mielipiteeni ja melko selvästikkin koska se valikoiminen mun mielestä ei oo sallittua. Ala-asteella tosin nyt ainakin meillä on ollut paljon pahempaa liikunnassa, ja sillon vihasin liikuntaa yli kaiken. Mutta onneksi nyt yläasteella meillä on tosi mukava liikkaope!

    Mutsiis joo, mulla on ihan samallaiset mielipiteet ja varsinkin toi silmien pyörittely ja huokailu kun omaan joukkueeseen/pariksi tuli joku josta ei niin paljoa tykännyt, niin siihen pitäs puuttua heti.. Ennenkaikkea se on lapsellista ja muutenkin toista loukkaavaa. Jotenkin tuntuu et ala-asteella kaikki opettajat on ollu tosi paljon tiukempia ainakin täällä, mutta yläasteella se voitonhimo on ihmisillä vaan kasvanut ja jotku ei oikeasti ymmärrä että se on koululiikuntaa eikä mikään oikea kilpailu:D..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaa niiiin tutulle. Nykyjää lukiossa maikka ottaa jaon kahtee ja joukkueet tulee sil perusteel. Tai siis OTTI kun mul on enää tää Wanhojen tanssikurssi jäljellä... Onneks! ^^ mut niin paljon kivempii liikkatuntei ollu lukiossa ku peruskoulussa

      Poista