Saahan ihmisellä olla unelmia?

Koska mulla on. Joo mä kirjotin tänne tänää mut vähän kiirees. Haluun kertoo mun unelmasta teille, mut älkää potkiko sitä heti lyttyyn vaan antakaa mun ees yrittää.

Tää on vähän aikasta sanoa joo, kun vasta taekwondon alotin vuosien tauon jälkeen, mutta mä en halua jäädä vaan ns. harrastelijaks; Mä haluun kisata. Kisata ei voi ennen vihreetä vyötä, mut oon päättäny et niin pian kun voin niin lähen kisaamaan. Se vaatii aikaa, mä tiedän. Ja mulla on vielä rutkasti opittavaa, mut mä haluun ees yrittää. Mulla on kerrankin tunne että mä olen hyvä jossain lajissa ja uskokaa pois, sitä tunnetta mulla ei kovinkaan usein oo. Oon aina ollu joko vaan se keskinkertanen tai sit heikko. Esimerkkinä tanssi, jolle menetin sydämeni jo monta vuotta sitte. Mulla oli siinäkin vaihe kun sain kehuja mun taidoista, mut siitä on jo aikaa. Mul on olo etten opi kunnolla mitään. Taekwondossa on asia eriksee. Mä muistan sieltä yläasteajoiltaki ITF puolelta et opin aika haastavatki potkut ja sarjat suhteellisen nopeesti.

Tää ei oo eka kerta kun mulla on ollu tän tason unelmia. Mut hyvin harva on oikeesti tukenu mua sen unelman saavuttamisessa. Lähinnä mut on aina lytätty maanrakoo. Otan neuvoja ja kommentteja vastaan riemumielin, varsinkin jos joukossa on muitakin lajin harrastajia, mutta jos sulla ei oo mitää muuta sanottavaa kun tyylii et "Ei tuu onnistuu" tms nii pidä se suus vaan kiinni. Mä aijon ainaki yrittää.

Onko sulla unelmii? =)
~Julia