Musta ei oo taas pariin päivään kuulunut mitään, pahoittelut siitä. Totuus kuitenkin on, että kevät on mulle iskenyt taas totaalisesti päälle ja saan pää kolmantena jalkana olla juoksemassa harvase päivä paikasta A paikkaan B ja paikasta B paikkaan C jne.
Tänään mulla oli kesän ekan riparin, Nuottakoto kakkosen isos- ja ohjaajatapaaminen. Oli kiva päästä tutustumaan isosporukkaan ja leirin vetäjiin, joista osan tosin kyllä tunsin jo etukäteen. Tapaamisessa me lähinnä käytiin läpi alustavasti leirin ohjelma, sekä seuraavat tapaamispäivät. Sen lisäks kun isoset kävi läpi isossopimusta, niin yks vetäjä selitti mulle emännän (yövalvoja) ohjeet ja sille kuuluvat vastuutehtävät. Paljonhan siinä on hoitamista, mutta toisaalta suurimman osan asioista mä tiesin etukäteen, koska mun yks tosi läheinen ystävä, joka itse on ollut isäntänä parina vuonna, oli mulle ne asiat noin suurin piirtein jo aikasemmin selittänyt. Tän lisäks mulla on vielä sunnuntaina isäntä/emäntäkoulutus, joten sieltä saan vielä viimeiset ohjeet. Eipä mua oikeestaan sen suuremmin siis jännitäkään.
Myös koulun takia oon ollut vähän kiinni viime aikoina. Mulla on kohtalaisen paljon projekteja tässä jaksossa ja niiden dead-linet on aika lähekkäin, joten niissäkin on tekemistä riittänyt. Sen lisäks aikaa tänä keväänä tulee viemään myös se, että osallistun koulun kevätjuhlanäytökseen, jonka harjoittelu ja suunittelu vie oman aikansa. Extra-tunteja on koulussa siis odotettavissa, mutta työ toivon mukaan kevätjuhlassa sitten palkitaan. Eikä tämä oo vielä mitään verrattuna ensi syksyyn; Mullahan alkaa kirjotukset syksyllä, niin jo niihin lukeminen ja kertauskursseilla kouluajan ulkopuolella käyminen vie aikaa, mutta sitten taisinkin jo mainita, että osallistun myös syksyllä koulun musikaaliin. Aion olla tanssimassa ainakin, joten koreografioihin pitää harjoitella ja se taas tapahtuu 2x viikossa seiskapalkissa, eli kun normaalisti keskiviikkoisin ja perjantaisin koulu alkaa 9.45, on mun oltava koulussa jo 8.20. Tähän päälle vielä muu harjoittelu kakkosjaksossa niin vot.
Huomenna alkaa vappu ja me lähdetään viettämään sitä mökille. Toivottavasti säät suosii tai mä tuun seinähulluksi kun en pääse ulos. Markoakaan ei porukat nyt laskeneet mukaan, niin seura on aika vähäistä. No onneks mä tuun jo lauantaina kotiin sunnuntaina olevan koulutuksen takia, niin pääsen sitten la-su olemaan Markon kanssa tanssia ja koulutusta lukuun ottamatta koko ajan. :) Mökille otan kameran mukaan, niin sieltä tulee sitten kuvapäivitystä viimeistään kun palaan takasin kotiin. Huomenna on koulussakin vapunviettoa, joten laitan mun Skotlannista saadun "one piece"- haalarin kouluun päälle. Siitä kuvia sitten myöhemmin. Nyt pitää mennä pakkaamaan ja suihkuun! Näkyillään taas!
~Julia
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
maanantai 27. huhtikuuta 2015
"As Long As You Love Me!"
Viimeksi taisin luvata, että jos lupa heltiää, niin kerron enemmän henkilöstä, joka omistaa mun sydämen, eli siis Markosta. Ja kyllähän mä sen luvan sain.
Mä tutustuin Markoon siis taekwondon kautta. Me oltiin aluks vaan kavereita, koska kun mä alotin taekwondon, mä olin vielä mun edellisen poikaystävän kanssa. Aluks se oli vaan semmosta sana siellä, toinen täällä tyylistä menoa, mut vähitellen meistä alko tulla tosi läheiset ystävät ja me ruvettiin treenaamaankin enemmän yhdessä. Sit yks ilta aijemmin tässä kuussa, kun mä olin ollut jo hyvän tovin sinkku, Marko tuli meille pitää mulle seuraa, kun mä olin yksin kotona. Me katottiin yks leffa ja siin samalla mä sit ensin kerroin kaikesta siitä vihjailusta, mitä pari mun joukkuekaverii oli Markosta puhunut. Siitä ihmisestä näki kauas, että se oli iskenyt silmänsä muhun ;) Kerroin sitten siihen perään, että mulla oli tunteita häntä kohtaan ja kyllähän se sitten lopulta myönsi saman itsekin. Tää homma siis lähti aika puskista liikkeelle, mutta mun mielestä parhaat suhteet alkaa yleensä yllättäen. ^^
Ikäeroa mulla ja Markollahan on vajaa yhdeksän vuotta, kun Marko just vähän aikaa sitten täytti 27. Oon mä siitä saanut jonkin verran kuulla, mutta en oo välittänyt, koska ei ikä ratkase kaikkea. Marko saa mut onnelliseks ja kohtelee mua ihan älyttömän hyvin. Me nähdään käytännössä joka päivä, ainoat erossa olot on silloin, jos jommallakummalla on jotain menoa, mutta tähän asti ne ei oo vielä olleet päivää pidempiä (joo tiedetään, hyvä on olla erossakin joskus).
Me ollaan oltu alle kuukausi yhdessä, mutta kumpikin on täysin sitoutuneet tähän juttuun ja mm. kesäks ollaan jo suunniteltu erinäistä tekemistä (sinne meni ne mun vähäisetkin kotona olemiset kesällä xD). Tulevaisuus vaikuttaa siis varsin hyvältä! =)
Tällänen on meidän tarina. Ja ikäero voi olla pieni shokki, mutta toivomus molempien puolesta on, ettei siitä huomauteltaisi, koska meidän päätöshän tää loppupelissä on ollut ja se ikäero on kyllä sisäistetty jo paremmin, kun hyvin!
~Julia
Mä tutustuin Markoon siis taekwondon kautta. Me oltiin aluks vaan kavereita, koska kun mä alotin taekwondon, mä olin vielä mun edellisen poikaystävän kanssa. Aluks se oli vaan semmosta sana siellä, toinen täällä tyylistä menoa, mut vähitellen meistä alko tulla tosi läheiset ystävät ja me ruvettiin treenaamaankin enemmän yhdessä. Sit yks ilta aijemmin tässä kuussa, kun mä olin ollut jo hyvän tovin sinkku, Marko tuli meille pitää mulle seuraa, kun mä olin yksin kotona. Me katottiin yks leffa ja siin samalla mä sit ensin kerroin kaikesta siitä vihjailusta, mitä pari mun joukkuekaverii oli Markosta puhunut. Siitä ihmisestä näki kauas, että se oli iskenyt silmänsä muhun ;) Kerroin sitten siihen perään, että mulla oli tunteita häntä kohtaan ja kyllähän se sitten lopulta myönsi saman itsekin. Tää homma siis lähti aika puskista liikkeelle, mutta mun mielestä parhaat suhteet alkaa yleensä yllättäen. ^^
Ikäeroa mulla ja Markollahan on vajaa yhdeksän vuotta, kun Marko just vähän aikaa sitten täytti 27. Oon mä siitä saanut jonkin verran kuulla, mutta en oo välittänyt, koska ei ikä ratkase kaikkea. Marko saa mut onnelliseks ja kohtelee mua ihan älyttömän hyvin. Me nähdään käytännössä joka päivä, ainoat erossa olot on silloin, jos jommallakummalla on jotain menoa, mutta tähän asti ne ei oo vielä olleet päivää pidempiä (joo tiedetään, hyvä on olla erossakin joskus).
Me ollaan oltu alle kuukausi yhdessä, mutta kumpikin on täysin sitoutuneet tähän juttuun ja mm. kesäks ollaan jo suunniteltu erinäistä tekemistä (sinne meni ne mun vähäisetkin kotona olemiset kesällä xD). Tulevaisuus vaikuttaa siis varsin hyvältä! =)
Tällänen on meidän tarina. Ja ikäero voi olla pieni shokki, mutta toivomus molempien puolesta on, ettei siitä huomauteltaisi, koska meidän päätöshän tää loppupelissä on ollut ja se ikäero on kyllä sisäistetty jo paremmin, kun hyvin!
~Julia
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
Vuoristoradassa....
Viime aikoina mä olen lähinnä ottanut osaa erinäisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin tai haasteisiin mutta en niinkään kertonut kuulumisia. Ajattelin nyt tulla vähän kertoilemaan miten mulla menee. Aikamoista vuoristorataahan tää on ollut.
Ihan ensiks mä voisin kertoo vaikka sen, että mulla on nykyisin uusi poikaystävä. Me ei olla oltu kun vasta vajaa kaks viikkoa yhdessä, että aika uus juttu vielä. Tän jätkän nimi siis on Marko ja iästä en nyt sano muuta kuin että meillä on kohtalaisen iso ikäero. Kerron herrasta paremmin myöhemmin, jos antaa siihen luvan. Jossain välissä teen myös postauksen siitä, miten ja missä me tutustuttiin. Ei ehkä kaikkein tavallisin rakkaustarina ;)
Meillä oli koulussa tänään musikaali-info asiasta kiinnostuneille. Itseä kyllä kiinnostaa esiintyminen ja mikäli mukaan lähden niin osallistun ainakin spesiaalitanssinumeroihin (kaikki tanssii jossain vaiheessa) ja pyrin päästä myös niihin laulajan rooleihin. Jälkimmäinen jännittää, mutta samalla rakastan laulamista niin paljon, vaikka yhdessä postauksessa taisinkin kertoa, etten yleisölle yleensä laula ujouden takia. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Matkailuala kiinnostaa kyllä, mutta pitkäaikainen unelma on ollut myös ura musiikin parissa. Siitä meinasin luopua jo aikasemmin lyttäävien kommenttien takia, mutta yks tarina, jonka oon nyt kahdesti kuullut sai mut miettimään asiaa uudestaan. Ei mulla kuitenkaan ole mitään menetettävää, niin miksen ees yritä?
Mä vissiin taisin kertoa, että kouluttauduin aiemmin keväällä ripareiden yövalvojaksi (meidän seurakunnassa emäntä/isäntä). No mä myös hain ja pääsin kahdelle kesän riparille. Toinen on meidän pohjosen leirikeskuksessa Viitakossa Tahkon lähellä ja toinen puolestaan Espoon vieressä olevassa Nuottakodossa. Viimeksi mainittu alkaa jo 3. kesäkuuta. Kesä sais tulla jo! ^^ Eilen ja tänään, mulla oli isostapaamiset mikä oli kiva, kun pääs vähän jo tutustuu omaankin isosporukkaan. =)
Elämä on aika vuoristorataa ollut viimeaikoina kuten sanoin, mutta tästä jatketaan ja suunta on vaan ylös päin. Varsinkin nyt kun oon löytänyt ihmisen vierelleni <3 Tässä kaikki tältä erää! Seuraavat kuulumiset (kera kuvien) varmaankin viikonlopusta! Pysykää mukana! =)
~Julia
Ihan ensiks mä voisin kertoo vaikka sen, että mulla on nykyisin uusi poikaystävä. Me ei olla oltu kun vasta vajaa kaks viikkoa yhdessä, että aika uus juttu vielä. Tän jätkän nimi siis on Marko ja iästä en nyt sano muuta kuin että meillä on kohtalaisen iso ikäero. Kerron herrasta paremmin myöhemmin, jos antaa siihen luvan. Jossain välissä teen myös postauksen siitä, miten ja missä me tutustuttiin. Ei ehkä kaikkein tavallisin rakkaustarina ;)
Meillä oli koulussa tänään musikaali-info asiasta kiinnostuneille. Itseä kyllä kiinnostaa esiintyminen ja mikäli mukaan lähden niin osallistun ainakin spesiaalitanssinumeroihin (kaikki tanssii jossain vaiheessa) ja pyrin päästä myös niihin laulajan rooleihin. Jälkimmäinen jännittää, mutta samalla rakastan laulamista niin paljon, vaikka yhdessä postauksessa taisinkin kertoa, etten yleisölle yleensä laula ujouden takia. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Matkailuala kiinnostaa kyllä, mutta pitkäaikainen unelma on ollut myös ura musiikin parissa. Siitä meinasin luopua jo aikasemmin lyttäävien kommenttien takia, mutta yks tarina, jonka oon nyt kahdesti kuullut sai mut miettimään asiaa uudestaan. Ei mulla kuitenkaan ole mitään menetettävää, niin miksen ees yritä?
Mä vissiin taisin kertoa, että kouluttauduin aiemmin keväällä ripareiden yövalvojaksi (meidän seurakunnassa emäntä/isäntä). No mä myös hain ja pääsin kahdelle kesän riparille. Toinen on meidän pohjosen leirikeskuksessa Viitakossa Tahkon lähellä ja toinen puolestaan Espoon vieressä olevassa Nuottakodossa. Viimeksi mainittu alkaa jo 3. kesäkuuta. Kesä sais tulla jo! ^^ Eilen ja tänään, mulla oli isostapaamiset mikä oli kiva, kun pääs vähän jo tutustuu omaankin isosporukkaan. =)
Elämä on aika vuoristorataa ollut viimeaikoina kuten sanoin, mutta tästä jatketaan ja suunta on vaan ylös päin. Varsinkin nyt kun oon löytänyt ihmisen vierelleni <3 Tässä kaikki tältä erää! Seuraavat kuulumiset (kera kuvien) varmaankin viikonlopusta! Pysykää mukana! =)
~Julia
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
#Oikeanainen
Edellisellä kerralla otin kantaa siihen erään bloggaajan tissipostaukseen, nyt päätin osallistua But I'm a human not a sandwich- blogin kirjoittajan Iinan aloittamaan #oikeanainen- haasteeseen. Tätä hetken kelasin että osallistunko vai en, mutta osallistumaan nyt sitten päädyin.
Millanen sitten on oikea nainen? Median mukaan sellanen, joka on pitkä, muttei kuitenkaan liian pitkä, hoikkavartaloinen, mut ei liian laiha ja naisella pitäisi olla isot rinnat ja kiinteä lihaksikas peppu. Mut se on vaan median kuva. Mä olen kaukana median luomasta ihannenaisesta. Mä saattasin pituudessa (170cm) vielä just ja just mahtuakin siihen muottiin, mutta siihen se sitten jääkin; Mun masua ei pyykkilaudaksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan, mulla ei koskaan ole ollut mitkään järin suuret rinnat ja ne on vielä eri paria, ja takamus kaipais ainakin tuhatta kyykkyä. Silti mutkin on sukupuoleltani määritelty naiseks.
Mä olen saanut kyllä kuulla huomautteluja mun ulkonäöstäkin; Kuinka mä olen aivan älyttömän pitkä (ja huom huom tunnen monia paljon itseäni pidempiäkin tyttöjä/naisia) ja kuinka mun jalan koko on niin suuri, että lasketellessa en tarvitsis edes suksia, tai kuinka seuraavan kerran kenkiä ostaessa pitää mennä kanoottikauppaan, että mulle löytyis sopivan kokoset. Ja niin, mun jalka on kooltaan n. 42, eli se on iso. Vielä isommalta mun jalat näyttää siks, että mulla on lättäjalka, minkä takia olen joutunut käyttämään erikoispohjallisia, tai sellaisia pyöreäpohjaisia kenkiä. Ja varsinkin jälkimmäisille naurettiin yläasteella koko ajan. Mä en myöskään meikkaa kovin usein, niin kuin median luoma ihannenainen tekee ja muistankin kuulleeni joskus että mun pitäis meikata useammin, koska näytän kuulemma paremmalta silloin. Siis anteeks mitä? Mihin on kadonnut luonnollisuus?
Ala- asteen lopussa yks syy mun kiusaamiseen oli se, että mun kroppa kehitty paljon nopeemmin, kun monella muulla tytöllä. Siitä mä sain kuulla jatkuvasti ja jo silloin sain jatkuvaa painetta niskaani. Monet mun luokan tytöt nauro mulle, koska en meikannut. Ja me siis oltiin vasta viitos-kuutosluokkalaisia! Mä olin vielä lapsi!
Mä olen kaukana median muotista, mutta mäkin olen nainen. Ja mä en edes haluais sellaseen muottiin, jossa ei ajatella ollenkaan pintaa syvemmälle. Nykyään ihmiset mun ympärillä arvostaa mua mun luonteen, ei ulkonäön takia. Oon saanut jopa kehuja siitä, kun en ole samanlainen meikkipelle, mitä jotkut on.
Millanen sitten on oikea nainen? Median mukaan sellanen, joka on pitkä, muttei kuitenkaan liian pitkä, hoikkavartaloinen, mut ei liian laiha ja naisella pitäisi olla isot rinnat ja kiinteä lihaksikas peppu. Mut se on vaan median kuva. Mä olen kaukana median luomasta ihannenaisesta. Mä saattasin pituudessa (170cm) vielä just ja just mahtuakin siihen muottiin, mutta siihen se sitten jääkin; Mun masua ei pyykkilaudaksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan, mulla ei koskaan ole ollut mitkään järin suuret rinnat ja ne on vielä eri paria, ja takamus kaipais ainakin tuhatta kyykkyä. Silti mutkin on sukupuoleltani määritelty naiseks.
Mä olen saanut kyllä kuulla huomautteluja mun ulkonäöstäkin; Kuinka mä olen aivan älyttömän pitkä (ja huom huom tunnen monia paljon itseäni pidempiäkin tyttöjä/naisia) ja kuinka mun jalan koko on niin suuri, että lasketellessa en tarvitsis edes suksia, tai kuinka seuraavan kerran kenkiä ostaessa pitää mennä kanoottikauppaan, että mulle löytyis sopivan kokoset. Ja niin, mun jalka on kooltaan n. 42, eli se on iso. Vielä isommalta mun jalat näyttää siks, että mulla on lättäjalka, minkä takia olen joutunut käyttämään erikoispohjallisia, tai sellaisia pyöreäpohjaisia kenkiä. Ja varsinkin jälkimmäisille naurettiin yläasteella koko ajan. Mä en myöskään meikkaa kovin usein, niin kuin median luoma ihannenainen tekee ja muistankin kuulleeni joskus että mun pitäis meikata useammin, koska näytän kuulemma paremmalta silloin. Siis anteeks mitä? Mihin on kadonnut luonnollisuus?
Ala- asteen lopussa yks syy mun kiusaamiseen oli se, että mun kroppa kehitty paljon nopeemmin, kun monella muulla tytöllä. Siitä mä sain kuulla jatkuvasti ja jo silloin sain jatkuvaa painetta niskaani. Monet mun luokan tytöt nauro mulle, koska en meikannut. Ja me siis oltiin vasta viitos-kuutosluokkalaisia! Mä olin vielä lapsi!
Mä olen kaukana median muotista, mutta mäkin olen nainen. Ja mä en edes haluais sellaseen muottiin, jossa ei ajatella ollenkaan pintaa syvemmälle. Nykyään ihmiset mun ympärillä arvostaa mua mun luonteen, ei ulkonäön takia. Oon saanut jopa kehuja siitä, kun en ole samanlainen meikkipelle, mitä jotkut on.
Joko sä oot osallistunu tähän haasteeseen? Jos et,niin tässä vielä ihanan Iinan ohjeet:
Ottakaa kuva itsestänne, postatkaa se tekstin kanssa tai ilman blogiin tai somekanaviin hashtagilla #OIKEANAINEN. Näytetään medialle miltä näyttää oikea nainen, koska jokainen nainen on oikea nainen
maanantai 13. huhtikuuta 2015
Ekaa kertaa äänioikeudellinen...
... Ja toisin kuin hyvin moni ikäisistäni, mä päätin äänioikeuttani myös hyödyntää. Ai miks? Mut on kotona opetettu olemaan kiinnostunut yhteiskunnasta ja mahdollisuuksista vaikuttaa sen toimintaan. Päätin äänestää, koska tämän hetkinen hallitus ei muuta olekaan kun mokaillut; Rahaa lapataan lapiokaupalla (jos näin voi sanoa) Kreikkaan, kun sitä ei ole omankaan maan kansalaisilla ja lisäksi valtio velkaantuu koko ajan lisää, mikä tulee näkymään vielä pitkään tulevaisuudessa. Nykyiset päättäjät eivät tajua, että me nuorethan sen joudumme tulevaisuudessa maksamaan ja jos sama laulu jatkuu, niin tästä hölmöilystä kärsivät myös meidän lapset.
Mä halusin käyttää äänioikeuttani, jotta mulla olisi myös tulevaisuudessa varaa valittaa, mikäli en ole päättäjiin tyytyväinen. Inhoan niitä jotka eivät äänestä ajatuksella "ei yksi ääni mitään ratkaise". Mistäs te sen tiedätte? Ei olisi eka eikä vikakaan kerta kun yksi ääni tekee sen eron. Ja jostain kumman syystä musta tuntuu, että ne, jotka eivät äänestä, ovat kuitenkin äänekkäimmin valittamassa päättäjien toimista. Älkää valittako vaan tehkää asian eteen jotain!
Suomen on aika muuttua. Ja se NATO-jäsenyys on saatava mahdollisimman nopeasti, sanoi tuo "Idän Ihme" mitä tahansa. Liian pitkään on jatkunut kumartelu Venäjälle. Eikös tää ole itsenäinen valtio, joka itse ratkaisee omat asiansa? Siks toisekseen, uhka Suomelle on tullut AINA idästä ja näin tulee olemaan jatkossakin, mikäli Venäjä ei romahda, tai edes sen hallinto vaihdu. Yksin me ei olla koskaan pärjätty ja olis aika ottaa menneisyydestä opiksi tai rintamalla kuoli ja vammautui miehiä turhaan.
Ehkä mäkin vielä joskus lähden tuohon touhuun kunnolla mukaan, mutta toistaseks tyydyn kirjottamaan mielipiteitäni täällä blogin puolella! ^^ Ja huom: Nää on vain mun mielipiteitä, joista provosoituminen on ihan turhaa! ;)
Mä halusin käyttää äänioikeuttani, jotta mulla olisi myös tulevaisuudessa varaa valittaa, mikäli en ole päättäjiin tyytyväinen. Inhoan niitä jotka eivät äänestä ajatuksella "ei yksi ääni mitään ratkaise". Mistäs te sen tiedätte? Ei olisi eka eikä vikakaan kerta kun yksi ääni tekee sen eron. Ja jostain kumman syystä musta tuntuu, että ne, jotka eivät äänestä, ovat kuitenkin äänekkäimmin valittamassa päättäjien toimista. Älkää valittako vaan tehkää asian eteen jotain!
Suomen on aika muuttua. Ja se NATO-jäsenyys on saatava mahdollisimman nopeasti, sanoi tuo "Idän Ihme" mitä tahansa. Liian pitkään on jatkunut kumartelu Venäjälle. Eikös tää ole itsenäinen valtio, joka itse ratkaisee omat asiansa? Siks toisekseen, uhka Suomelle on tullut AINA idästä ja näin tulee olemaan jatkossakin, mikäli Venäjä ei romahda, tai edes sen hallinto vaihdu. Yksin me ei olla koskaan pärjätty ja olis aika ottaa menneisyydestä opiksi tai rintamalla kuoli ja vammautui miehiä turhaan.
Ehkä mäkin vielä joskus lähden tuohon touhuun kunnolla mukaan, mutta toistaseks tyydyn kirjottamaan mielipiteitäni täällä blogin puolella! ^^ Ja huom: Nää on vain mun mielipiteitä, joista provosoituminen on ihan turhaa! ;)
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Henkireikänä laulaminen ja tanssi, luonteena ujous ja epävarmuus...
...Ei ole kovin hyvä yhdistelmä vai mitä? No mut mulla se pitää paikkaansa. Mä oon rakastanut laulamista lapsesta asti, mutta inhoan laulaa varsinkin yksin edes yhden ihmisen edessä (poislukien joku johon oikeasti luotan), koska mä oon aivan tajuttoman ujo. Vaikka tosi moni jotka on kuullu mun laulavan kehuu mun ääntä niin siltikään mä en uskalla. Mä laulan yleensä vaan sillon kun oon yksin ja oon varma ettei kukaan kuule. Mä muistan yläasteelta kun yks kaveri mulle sanoi että mulla on aivan älyttömän hyvä lauluääni, mut ongelma on siinä etten mä uskalla laulaa muiden edessä. Tohonkin lienee riitti syyks ne pari ihmistä, jotka haukkui mun äänen ihan lyttyyn kun joskus erehdyin jonkin musiikkiteeveeltä tulleen biisin yhteydessä laulamaan niin että he sen kuulivat.
Vaikka mulla on erinäisiä hankaluuksia edellä mainittujen asioiden kanssa, niillä on kuitenkin mulle tosi tärkee merkitys. Yläasteella mulla oli vaihe, jolloin mä en luottanut yhteenkään ihmiseen, enkä siis voinut kertoa mistään kenellekkään. Silloin mun pelastus oli tanssiminen ja laulaminen. Ne oli ainoat keinot purkaa ajatuksia, kun ei ollut ketään kelle puhua. Joskus ne on sitä vielä nykyäänkin. Silti mä tuun varmaan ikuisesti olemaan se ujo, laulamista rakastava tanssijatar.
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
Jaa että minkä takia kauneusleikkaukset on yleistyneet?
Harvemmin täällä blogissa otan mihinkään ajankohtaisuuteen hirveästi kantaa, enkä tähänkään alunperin aikonut, mutta muiden blogeja lukiessa päädyin tulokseen että kaipa se on munkin pakko työntää lusikka soppaan. Ja siis mistä on kyse? Kyseessähän on erään nimeltämainitsemattoman Maisa Torpan blogikirjoituksellaan aiheuttama kohu naisten tissien koosta.
Itsekin tämän kyseisen tekstin luin ja kuten arvata saattaa, kyllä siitä provosoitui. Ensimmäinen reaktio lähinnä oli että "voi huoh". Ei mulla itsellänikään ole mitkään isot tissit, mutta en toisaalta ole mikään ihan lautakaan, enkä välttämättä edes isompia kaipaisikaan. Mun ex poikaystävä mulle sanoi, että asia mikä mussa hänet hurmasi oli mun hymy ja olemus, ei mun tissit. Olin siihen tyytyväinen, koska tajusin että se jätkä osaa katsoa pintaa syvemmälle. Monikin jätkä osaa ja musta tuntuukin, että monesti me likat itse ollaan niitä jotka aiheutetaan painetta toisillemme, ei niinkään jätkät.
Kuitenkin, kun tän tyyppisiä kirjotuksia mediassa jatkuvasti tuntuu tulevan ei pelkästään tissejä koskien vaan ulkonäköä ylipäänsä, ei mun mielestä ole mikään ihme sekään, että jo nelos vitosluokkalaiset käyttää esimerkiks meikkiä, tai että muun muassa kauneusleikkauksiin hakeudutaan entistä useemmin. Varsinkin meille nuorille toitotetaan koko ajan, että meidän pitää olla omia itsejämme, eikä mitään muuta. Tottahan se on, mutta medialla on niin suuri valta nykypäivänä, että sieltä väkipakolla niitä paineita ulkonäöstään saa. Mutta mitä noihin tisseihin tulee, ne on naisilla vauvaa varten, ei miehiä varten.
Itsekin tämän kyseisen tekstin luin ja kuten arvata saattaa, kyllä siitä provosoitui. Ensimmäinen reaktio lähinnä oli että "voi huoh". Ei mulla itsellänikään ole mitkään isot tissit, mutta en toisaalta ole mikään ihan lautakaan, enkä välttämättä edes isompia kaipaisikaan. Mun ex poikaystävä mulle sanoi, että asia mikä mussa hänet hurmasi oli mun hymy ja olemus, ei mun tissit. Olin siihen tyytyväinen, koska tajusin että se jätkä osaa katsoa pintaa syvemmälle. Monikin jätkä osaa ja musta tuntuukin, että monesti me likat itse ollaan niitä jotka aiheutetaan painetta toisillemme, ei niinkään jätkät.
Kuitenkin, kun tän tyyppisiä kirjotuksia mediassa jatkuvasti tuntuu tulevan ei pelkästään tissejä koskien vaan ulkonäköä ylipäänsä, ei mun mielestä ole mikään ihme sekään, että jo nelos vitosluokkalaiset käyttää esimerkiks meikkiä, tai että muun muassa kauneusleikkauksiin hakeudutaan entistä useemmin. Varsinkin meille nuorille toitotetaan koko ajan, että meidän pitää olla omia itsejämme, eikä mitään muuta. Tottahan se on, mutta medialla on niin suuri valta nykypäivänä, että sieltä väkipakolla niitä paineita ulkonäöstään saa. Mutta mitä noihin tisseihin tulee, ne on naisilla vauvaa varten, ei miehiä varten.
sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
Terveisiä Englannista
Moikka vaan te kaikki lukijat, mikäli kukaan tätä enää seuraa. Mä lupasin viimeks kertoilla teille vähän mun pääsiäisenvietosta Englannissa ja joudun tekemään sen nyt, koska itse lähden huomenna Suomeen kun porukat jatkaa matkaansa Skotlantiin ja ottaa mun kameran sinne mukaan. :P
Mutta siis kuvat kertonee enemmän kun sanat mut mä siis asustan mun siskon luona kun oon täällä ja porukat majailee yhessä hotellissa tässä lähellä. Tää Clitheroe ei tosiaan oo kun semmonen pikkukylä, mitä täällä on aika paljon. Eilen tuli päästyä taas ns "ihmisten ilmoille" kun mentiin käymään Manchesterissa kiertoajelulla ja tottakai shoppailemassa. Niistä ostoksista laitan kuvan myöhemmin, mutta löysin niin kivat vaaleensiniset jegginsit (farkkujen ja legginsien sekotus :D), sellaset söpöt pinkkikukalliset tennarit joita ei harmi kyllä voi Suomessa vielä pitää koska keli on niin p*ska ja sit taas uuden Hard Rock Cafe t-paidan johon oon ihan rakastunu! ^^
Tällä hetkellä hengaan systerillä itekseni ku sisko ja sen miesystävä ja äiti on yhes pubissa täs vieressä ja mä en jaksanu jäädä enää siihen kun tultiin just syömästä. Iskäkin lähti takas hotellille kun se vissiin onnistu saamaan jonku mahataudin tänä aamuna.. :/ Toivottavasti voi paremmin huomenna kun ne lähtee sinne Skotlantii.
How ever, nyt oon löpissy riittävästi niin pistän niitä kuvia tähän loppuun. =)
Mutta siis kuvat kertonee enemmän kun sanat mut mä siis asustan mun siskon luona kun oon täällä ja porukat majailee yhessä hotellissa tässä lähellä. Tää Clitheroe ei tosiaan oo kun semmonen pikkukylä, mitä täällä on aika paljon. Eilen tuli päästyä taas ns "ihmisten ilmoille" kun mentiin käymään Manchesterissa kiertoajelulla ja tottakai shoppailemassa. Niistä ostoksista laitan kuvan myöhemmin, mutta löysin niin kivat vaaleensiniset jegginsit (farkkujen ja legginsien sekotus :D), sellaset söpöt pinkkikukalliset tennarit joita ei harmi kyllä voi Suomessa vielä pitää koska keli on niin p*ska ja sit taas uuden Hard Rock Cafe t-paidan johon oon ihan rakastunu! ^^
Tällä hetkellä hengaan systerillä itekseni ku sisko ja sen miesystävä ja äiti on yhes pubissa täs vieressä ja mä en jaksanu jäädä enää siihen kun tultiin just syömästä. Iskäkin lähti takas hotellille kun se vissiin onnistu saamaan jonku mahataudin tänä aamuna.. :/ Toivottavasti voi paremmin huomenna kun ne lähtee sinne Skotlantii.
How ever, nyt oon löpissy riittävästi niin pistän niitä kuvia tähän loppuun. =)
 |
| Manchester Unitedin kotikenttä |
 |
| Manchester Cityn kotikenttä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)