Olen onnellinen

Sanssun blogista luin postauksen onnellisuudesta. Täytyy sanoa, että pisti kyllä vähän miettimään varsinkin tuon viimekertaisen negatiivisuuden jälkeen. Mun on pakko myöntää, että paljon helpommin löydän monesta asiasta ne negatiiviset puolet, kuin ne positiiviset puolet. Olen kyllä saanut siitä kuulla ennenkin, mutta olen ne huomautukset ohittanut lähinnä vain olankohautuksella. Mutta sen tiedän etten todellakaan ole ainut.

Olen huomannut, että maassa, jossa kaikki perusasiat on ainakin suurimmaksi osaksi okei, ihmiset pitävät esimerkiksi perhettä ja kattoa päänsä päällä itsestäänselvyytenä. Minkä takia ihmiset tekee niin? Miksei niistä yksinkertaisista asioista voida vaan olla onnellisia? Jos sanoo olevansa onnellinen, niin kaikki olettavat heti siihen olevan joku erikoinen syy. Ei se mene niin.. Mä olen onnellinen, koska mulla on maailman ihanin poikaystävä rinnallani, perhe joka välittää musta ja ne muutama niin tärkeä ystävä, jotka on aina mun tukena.

Asia josta monet aina haaveilevat on raha. Lottovoitto on hyvin yleinen unelma ihmisillä, varsinkin mun poikaystävällä, mutta kuitenkin olen sitten lukenut niistä, jotka päävoiton ovat voittaneet, eikä se elämä ole heilläkään niin helppoa. Isoista voitoista on parempi pysyä hiljaa, tää maa kun on täynnä hyvinkin toisilleen kateellista kansaa, joka elää asenteella Jos ei mekään saada, niin ei kukaan muukaan (olen sortunut tuohon itsekin). Se alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän. Miksi ei voida iloita toisten onnistumisista, vaan aina pitää kadehtia?

Musta tuntuu, että varsinkin meillä suomalaisilla on tapana valittaa asioista ihan liikaa. Välillä valittamiseen on toki syytä, mutta hyvin usein oikein etsimällä etsitään niitä ongelmia ja tehdään kärpäsestä härkänen. Allekirjoittaneella on paha tapa itsekin sortua kyseiseen asiaan, mutta siksi tämän kirjoituksen teenkin. Myönnettäköön, että tätä kirjoittaessa tulee kyllä soimattua itseään siitä jatkuvasta äkäilystä mitä Marko sai kestää ja mille ei oikeasti ollut yhtään mitään syytä.

Jatkossa kun mietitte mitä kaikkea teiltä puuttuu tai mitä vikaa jossakin asiassa on, miettikää myös sitä mitä teillä on jo. Kunnon kotia ei esimerkiksi kaikilla ihmisillä ole, saati rakastavaa perhettä. Olkaa onnellisia, jos teillä on nämä asiat elämässänne. Älkää aina havitelko kaikkea lisää. Materialistisuus on saanut vähän liian suuret mittasuhteet.

~Julia