keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Poikia ystävinä- epänormaalia(ko?)

En tiedä onko se vaan Keravalla vai muuallakin, mutta ainakin täällä tunnutaan edelleen olevan tietyissä asioissa aika vanhanaikasia. Yks tälläsistä asioista on se, voiko tyttö olla vaan YSTÄVÄ jätkän kanssa.

Ne jotka tuntee mut oikeesti, tietää myös sen, että yli puolet mun kavereista ja varsinkin mun läheisimmistä ystävistä on poikia. Suurin osa sen tuntuu hyväksyvän, mutta sitten on tää tietty juorukellojen kerho joka vaan ei voi ymmärtää sitä totuutta. Mulla alkaa ihan tosissaan käämit kuumumaan, jos joka ikinen kerta kun mut nähdään kaupungilla pyörimässä jonkun/joidenkin pojan/poikien kanssa, niin heti täytyy laittaa "faktatietona" eteenpäin, että mä seurustelisin taas. Ei se ole niin! Mulla on poikia paljon tyttöjä enemmän ystävinä, koska mä olen ekanakin ollut koko pienen ikäni enemmän ns. poikatyttö ja siks toisekseen mä luotan poikiin paljon tyttöjä enemmän. Se johtuu just siitä, että jätkät ei aiheuta samanlaista draamaa joka asiasta kun likat välillä.



Mä oon aina viihtynyt poikien kanssa paljon paremmin. Mä muistan jo päiväkodista, että esimerkiksi ulkona kun muut tytöt meni leikkimään kauppaa tai kotia ym, niin mä joko leikin jotain sotaleikkejä tai pelasin sählyä poikien kanssa. Enkä mä ollut ainoa. Pojat tuli oikein hakemaanki mut pelaamaan, jos joinain kertoina meinasin tehdä jotain muuta. Tottahan se on, että pojatkin kiusas mua sillon peruskouluaikoina ja oli aika, jolloin mä en tyttöjen lisäksi luottanut myöskään yhteenkään jätkään. Sit mä kuitenkin löysin itseäni vanhempia jätkiä muun muassa srk:sta, jotka hyväksyi mut joukkoonsa. Yks niistä (joka on mulle ollut koko ajan kun isoveli) opetti mut uudestaan luottamaan poikiin ja ylipäätänsä ihmisiin.


Mä tiedän, että tälläkin hetkellä musta puhuu varmaan puoli Keravaa playerina ym, vaan sen perusteella mitä joku on sanonut. Miksi ihmeessä on niin vaikeeta tulla selvittämään se totuus niiden tarinoiden takana? Kaikki mitä kuullaan kerrotaan vaan faktana eteenpäin. Ja mä tiedän, etten ole ainoa samassa tilanteessa oleva, mutta jostain syystä siitä, että mä liikun useimmiten poikien kanssa kylillä, on nyt tullut ihan älyttömän iso numero. Ja eikö ihmisillä oikeesti koskaan tapahdu omassa elämässään mitään, kun pitää toisten elämää kytätä kun minkäki kyläpoliisien! Eläkää omaa elämäänne ja antakaa muiden elää omaansa. Järkyttävän lapsellista, että vielä lukiosta valmistuneet juoruaa kun yläasteikäset! Pahinta on se, että yks mun kaverikin alkoi osittain näitä juttuja meidän välirikon aikana uskomaan, vaikka hänen jos kenen pitäis hyvin tietää se totuus.

Mä yritän välttää avautumispostauksia, mutta nyt oikeesti palo käämit niin pahasti, että oli pakko tulla kirjoittamaan. Kommentoida saa, mutta muistuttelen että mitään asiatonta en tule julkaisemaan!
~Julia

3 kommenttia:

  1. Hyvä teksti! Tuttu tunne, mutta jotenkin mulla on porukka tajunnut sen, että oon äijien kaveri. Johtuu ehkä suurimmaks osaks mun ammatista :)

    VastaaPoista
  2. mulla on sama, tosin käänteisenä. tujn paremmin toimeen naispuolisten ihmisten kaa toimeen ku jätkien. mul on koulussaki suurin osa ystävistä tyttöjä, tuun niitten kaa paremmin toimeen. oon vaa oppinu luottaa enemmän naispuolisiin ku jätkiin, johtuu ehk siit ku oon ainoo jätkä meiän perhees, mul on vaa 3 siskoo, eikä yhtää veljee. ja ehkä senki takii luotan tyttöihin enemmän ku peruskoulus pojat satutti ja kiusas ja vietin naispuolisten frendien kaa enemmän aikaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiedän mitä meinaat. Mullon yks kaveri sanonut samaa (myös jätkä) ja suurin osa ihmisistä sen hyväksyykin, mutta sitten on näitä joiden ois vissii pitäny syntyy viime vuosisadalle.

      Poista