Blogiystäväkirja

Tässä koeviikon kokeisiin lukiessa (että niiden pitääki olla heti kirjotusten perään) voi tulla vähän nostalgisoimaa ja kirjottaa piiiiiitkästä aikaa ystäväkirjaan, tällä kertaa blogissa :D

Suosikki....

 

Kaupunki? - Öäää.... no ainaki Porvoo on tosi kaunis ja tykkään käydä siellä.

Lomakohde? - Tää on helppo: Bulgaria <3 Tosin kyllä se Californiakin jäi aika mukavana mieleen :)

Biisi? -Niitä on vaikka muille jakaa, mut Modern talkingin biisejä oon kuunnellu aika paljon viime aikoina, sen lisäks esimerkiks Antti Tuiskun Blaablaa on yks suosikki :D

Ravintola ja annos? -Pikku Buddha Keravalla koska nepalilainen ruoka on parasta :P yhtä tiettyä annosta en osaa sanoa

Juoma? -Kokis nykyään tai sit erinäiset makuvichyt

Leffa? - Nälkäpeli tai Twilight <33

 

Sarja? -Enpä seuraa hirveesti sarjoja niin en oikein tiedä. Dokumenttisarjoista Katastrofin anatomia on aika kiinnostava

Kirja? - kaikki Soturikissat- sarjan kirjat on ihan parhaita, fantasian ystävä kun olen!

Asu? - Aika vaihteleva, yleensä vaan farkut ja joku t-paita ja huppari, ellei oo jotain virallisempaa

Meikkituote? - Ei oo yhtä suosikkii

Hiustuote? - Eikä tässäkään

Sovellus? - Whatsapp ehottomasti. Käytän sitä joka päivä :P

Instagrammaaja? - en oo instassa niin en pysty nimeemää

Muuta...

Aamurutiinisi? - Hampaidenpesu, meikkaus, koira ulos ja aamupala

Mitä vaatekaapistasi löytyy? - Kaaos :DD Hehhee, ehkä se kaappi pitäis järkätä joskus :D

 

 

Mitä pakkaat mukaan matkalle? - Meikit ja kaikki välttämätön, kuten järkkäri ja sen laturi, sekä tietty ne itsestäänselvyydet niiku kännykkä ym. Vaatteet riippuu määränpäästä :D

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? - Kuuntelen youtubesta musaa ja lauleskelen sen mukana :P

 

Mitä laukustasi löytyy aina? -Puhelin, lompakko, kuulokkeet, avaimet ja ajokortti :)

Viimeisin sisustusostoksesi? - En oo minä joka niitä hoitaa :D

Viimeisin WhatsApp -viesti? - Enpä nyt jaksa katsoa kun kännykkä ei ole tässä :P

Kotikaupunkisi paras paikka shoppailuun, syömiseen ja drinkeille? - Hee, no kävelykatu yleensäkkin varmaan. Tai se mitä siitä on jäljellä, kun se vähän autioituu :P

Mitä ostoslistaltasi löytyy tänä syksynä? - En oo etukäteen suunnitellut mitään, mutta katotaa löytyiskö Kreikasta jotain kivaa 

Paras tapa tuhlata 50 euroa? - No voi ääk, en mä tiiä kun en oo tottunut tollaseen rahamäärään :D

Kuvat on mun papan 90v synttäreiltä, kerron niistä lisää myöhemmin! =)

Nyt pitää palata lukemaan! Adios! =)

~Julia 

Etäpäivä

Mulla ei ollut tänään koulua, mutta vapaapäivästä tää on silti ollut kaukana. Molemmat englannin tunnit oli peruttu, mutta molemmille tunneille piti silti hoitaa pari etätehtävää korvauksena. No pikkumurheita, jotka sai suht äkkiä hoidettua. Enempi mulla on ollut tekemistä liittyen perjantaihin. Terveystiedon kirjotukset lähestyy vähän turhankin nopeesti. Apua!

Lukemisen lomassa piti silti käydä koululla palauttamassa pari työtä ja vaihtamassa koulun koneelle salasana, jonka olin onnistunut unohtamaan. Sama pää kesät talvet, niin minkäs teet. :D Salasanan vaihdolla oli kiire siksi, että toisen englannin kurssin tehtävä oli Edisonissa ja sinne ei pääse, ellei tiedä koulun käyttäjätunnusta ja salasanaa :P No, nyt on sekin murhe hoidettu. Törmäsin koululla myös sattumalta yhteen -96 ikäluokan kaveriin, jonka kanssa päädyttiinkin sitten keskustan Hesburgeriin lounaalle. Oli kiva vaihtaa kuulumisia, kun ei oltu hetkeen nähty. :)

1. Kuvasta voinee päätellä, että mun flunssa ei oikein ota heltiäkseen. En ees oo varma, onko tossa kaikki ne lääkkeet ynnä muut mitä oon tässä viikon ajan vedelly naamaan. Oon kohta varmaan täyteen dumbattu noilla kaikilla napeilla ja liuoksilla xD No, sen nyt kestää, koska mä haluan tästä saamarin yskästä eroon. Oon varmaan viitenä viimisenä yönä herännyt vähintään kerran sen takia, että oon saanut ihan kauheen yskänpuuskan. Eikä sekään mitään kovin kivaa oo, kun koulussa meinaat laatata siihen pulpetille reaktiona jatkuvasta yskimisestä Dx Argh! No, flunssaa on liikkeellä ja yks ystävä onnistui pistämään vielä paremmaks kun sai ensin ihan hirveen oksutaudin ja nyt hänellä on sellaset 39 astetta kuumetta. Jippii! =/

2. Pidin taukoa koulujutuista ja lähdin katsomaan, että missäs meidän koira seikkailee ja löysin sen tosta asennosta makaamasta mun vanhempien sängyn päältä :'D Se ainakin rentoutuu meidän molempien edestä. Voitte arvata, että tosta yltiöpehmeeltä ja niiiiin mukavalta sängyltä se oli pikkusen vaikee saada houkuteltua lenkille. x) Laiska mikä laiska, omistajaansa (muhun) kai tullut xD

3. Tuskin edes sen suurempia selittelyjä kaipaa. Mutta en tosiaan ihmettele, miks niin moni kirjottaa terveystiedon. Siinä on vaan kolme kurssia ja nuo kolme Terve- sarjan kirjaa. Toi ylimääränen tossa päällä on sieltä eximian kertauskurssilta. Siihen on koottu kaikkien kurssien ydinasiat. Ihan kätevä siis =)

Aika rientää! Palaan varmaan viikonloppuna kertomaan niistä papan synttäreistä, joista jo mainitsinkin, ellei taivas tipahda tän viikon aikana. Näkyillään taas! =)
~Julia

#Minunlakini

Suomessa nuristaan hallituksen leikkauksia vastaan ja huolestutaan pakolaisten tulosta maahan. Siinä pääsee helposti unohtumaan se, miten turvalliseen maahan olemme loppupelissä saaneetkaan syntyä. Se turvallisuus ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, varsinkaan tytöille. Vai miltä kuulostaa tämmöinen fakta: joka sekunti neljä tyttöä joutuu väkivallan uhriksi? Sitä ei tapahdu Suomessa, mutta sitä silti tapahtuu. Määrä on valtava ja se on myös suurin syy sille, minkä vuoksi miljoonien tyttöjen koulu jää kesken. Kun ISIS riehuu Lähi-Idässä ja Boko Haram Afrikassa, ei määrä varmasti ole ainakaan vähenemässä. Sharia-lain mukaanhan tyttöjen ei kuulu käydä koulua.

Lastenoikeusjärjestö Plan International on järjestänyt #minunlakini- kampanjan, josta alunperin luin täältä. Tarkoituksena on turvata tyttöjen koulunkäynti ja varsinkin päivittäin kuljettava koulumatka. Syy kampanjalle on varsin hyvä, koska päivittäin 337 000 tyttöä altistuu koulumatkalla tai koulussa väkivallalle. Ihan jokaisella ihmisellä sukupuolesta tai mistään muustakaan riippumatta täytyy olla oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Valitettava tosiasia on se, että näin ei ole.

Itseä tyttönä kauhistuttaa ajatus siitä, että oma koulumatka saattaisi myöskin olla aivan yhtä vaarallinen. Pojat eivät myöskään joudu yhtä rajun väkivallan kohteeksi, kuin tytöt. Tytöt joutuvat varsinkin seksuaalisen väkivallan, sekä raiskauksien uhreiksi. Pisteenä i:n päälle vielä sellainen fakta, että raiskaajaa hyvin harvoin tuomitaan, vaan päinvastoin raiskattua tyttöä syytetään viettelemisestä ja muusta vastaavasta. Pahoinpitely ylipäänsäkin on kielletty kansainvälisissäkin laeissa, mutta valitettavasti tyttöjen kohdalla lakia ei noudateta, eikä tyttöjen oikeuksia kunnioiteta millään tavalla. Onneksi Plan tekee työtä väkivallan hävittämiseksi. Haluankin olla osaltani levittämässä sanaa järjestön maailmanlaajuisesta MINUN LAKINI-kampanjasta.

MIKÄ ON MINUN LAKINI-KAMPANJA?

- Lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin järjestämä kampanja, jolla on tarkoitus turvata tyttöjen koulunkäynti. Maailmanlaajuisesti kampanja kulkee nimellä My law- Suomessa on käytössä nimitys #minunlakini 

- Kyseessä on henkilökohtainen sitoumus tukea tyttöjen oikeuksia. Kampanjan tukijat vaativat päättäjiä tekemään tyttöihin kohdistuvan väkivallan kieltävistä laeista totta

- Kampanja puolustaa tyttöjen koskemattomuutta. Sen tarkoitus on saada ihmiset osoittamaan tukensa tyttöjen oikeuksille ja suojelulle ympäri maailman. Tukesi voit antaa klikkaamalla itsesi osoitteeseen minunlakini.fi/

 

~Julia

"Savun hälvettyä tutkimme tilannetta"

Sanonta mikä sopinnee varmaan tähänkin tilanteeseen :D Luojan kiitos mulle ei enää yöllä noussut uudestaan kuumetta tai lämpöä muutenkaan, joten selvisin kunnialla kirjotuksista :) Olin tosiaan koulun liikkasalin pukkarissa, missä olisin tarpeen tullen päässyt myös patjalle lepäämään hetkeksi, mikäli olo olisi heikentynyt liikaa. No, en onneks tarvinnut patjaa ja muutenkin selvisin kokeesta ulos kolmessa tunnissa. =)

Koe itsessään oli kohtalaisen helppo. Varmaan eniten vei aikaa ne 50 monivalintaa (en haluu nähdä mitään monivalintoihin liittyvääkään ennen kevään ruotsin kirjotuksia) ja essee, jonka suunnittelussa meni vähän aikaa, kun ideoita piti vähän rajailla ulos. Kirjotin otsikosta numero kolme. Heille, jotka eivät tiedä, kyseessä oli siis lausahdus, jonka Jose Manuel Barroso (Euroopan komission entinen puheenjohtaja) on sanonut. En muista enää, miten se englanniksi meni, mutta suomennettuna se on suurin piirtein että "Meidän täytyy keskittyä tulevaisuuteen, mutta menneisyydestä hankitulla viisaudella". No mullahan lähti siinä tarinatorvi soimaan niin, että tosiaan hetken kesti, että sain vaan kaiken oleellisen rajatuksi paperille. Ja silti se meni sinne 264 sanaan mikäli en ihan väärin muista. No, siitä ei vielä rokoteta pisteissä onneksi. Maksimi sanamäärähän siis periaatteessa oli se 250. Muista tehtävistä ongelmia aiheutti lähinnä aukkotäydennys, koska siellä oli sanonta "kerta kaikkiaan". Ei minkään sortin hajua mikä se on englanniksi :o Haluisko joku sivistää mua? Anyone?

Kokeen jälkeen piti vielä talsia terveyskeskuksen päivystykseen hakemaan lääkärintodistus. Se pitää huomenna viiä rehtorille että YTL saa sen. Hyvässä lykyssä saan vähän armahdusta pisteissä, kipeenä kun kokeessa olin. Nyt tää ilta lepäilyä himassa. Mun papalla on ens lauantaina synttärit, niin voisin väsäillä synttärikortin tässä joutessani. Illalla aijon majottautua telkan ääreen katsomaan Elämä lapselle- konserttia, siellä kun on kaikki mun suosikkiartistit tänä vuonna <3 Näkyillään taas! =)

~Julia

Sairastuvalta päivää

Näin voi vissiin käydä vaan mulle: Huomenna on englannin yo-kokeet (ja mun piti alunpitäen tulla vasta niiden jälkeen kirjottamaan tänne) ja minä herään tänä aamuna 38 C kuumeessa. Ehkä pahin mahdollinen aika tulla kipeäksi, ja varsinkin saada joku hiivatin influenssa. Ja en ymmärrä mistä tää nyt tuli kun olin jo viikko sitten flunssassa mutta se tuntui menneen ohitse.  No, aamun puolikuolleena makoilun jälkeen mulla on nyt hitusen parempi olo, koska vetäsin burana 600 huiviin kun piti jaksaa käydä koululla yhden tunnin verran. Kuume ei ole noussut niin ylös sen jälkeen ja mä uskon ja toivon ja luotan ettei se nyt myöskään nouse. Tähän päälle vielä molemmat korvat kipeenä niin avot, mitähän seuraavaksi? Ja voin kertoa että ettet tahdo nähdä miltä mä näytän nyt. Olo kun zombilla ja siltä mä näytänkin kun hiukset ihan takussa enkä oo niinsanotusti hirveesti jaksanu itseeni ehostaa muutenkaan, sattuneesta syystä.

Huomenna mä nyt kumminkin menen sinne kokeeseen, oli tilanne mikä tahansa. Pääsen mahdollisesti liikkasalin pukuhuoneeseen tekemään koetta, koska sinne saadaan joku sänky tai vastaava, niin pystyn myös lepäämään välissä. Lähinnä mietin, että missä valvoja sillon pyörii? O.o No jaa, ehkä sekin selviää. Kokeen jälkeen mun on vielä raahauduttava lääkäriin, koska YTL haluaa lääkärintodistuksen siitä, että tein kokeen kipeänä. Hyvässä lykyssä saatan myös saada hiukan armahdusta pisteissä silloin, mikä olisi myös erittäin toivottavaa, koska käytiin tänään läpi enkun tunnilla harjoitus yo-paketti ja huomasin kyllä aika helposti, että kipeänähän sen olin tehnyt kun en meinannut itsekään saada vastauksista mitään tolkkua. O-ou! Toivottavasti huomenna ei olisi ihan niin sumea pää. Todennäköisesti tämäkin teksti on samaa tasoa; myöhemmin en ota tästä mitään selkoa xD No, pahoitteluni siitä jos on sekavaa tekstiä, tiedättepähän ainakin syyn.

Tänään pitäisi vielä jaksaa pakata eväät, tarkistaa kynien ja muiden tarpeellisten asioiden kunto ja peittää tekstejä niistä tarvikkeista missä niitä on. Voin kertoo että toi eväiden pakkaaminen vie jonkun aikaa ainakin, koska kaikkien eväiden on pakko olla joko läpinäkyvissä pusseissa tai eväsbokseissa ja ne pitää olla pois mahdollisista kääreistä ym. Tän lisäks vielä pulloista tarvii repiä etiketit irti. Tarkkaa on homma joo.

Nyt mä painun takas lepäilemään ja hiukan kertailemaan sanontoja enkuks, joista voi olla hyötyä ainetta kirjottaessa. Tuun huomenna kertomaan kuin kävi! Wish me luck! =)
~Julia

Sisällissota mediassa ei auta ketään

Yhteiskuntaopin esseen kirjoituksen lomassa on hyvä tulla ottamaan taas vaihteeksi kantaa yhteiskunnalliseen asiaan, vaikkakin se on ihan eri kuin esseen aihe on. Aihe on edelleen se ajankohtaisin, eli maahanmuuttajat.

Silmiini osui nimittäin eilen Iltalehden (tai -sanomien en nyt muista kumpi) paperiversiota lueskellessani yleisönosastokirjoitus, joka sai itseni ajattelemaan asioita hiukan uudestaan. Kirjoittaja oli vain hiukan itseäni vanhempi lukiolainen ja minusta tuntuu, että hän osui tekstissään naulankantaan. Tiivistetysti hän kertoi tekstissään, kuinka heidät, jotka eivät halua Suomeen pakolaisia, leimataan automaattisesti rasisteiksi. Päin vastoin kyseiseen aiheeseen suhtautuvat puolestaan saavat kuulla olevansa epäisänmaallisia ja ties mitä muuta. Oi kyllä olen saanut itsekin sitä kuulla + kuinka en näe metsää puilta ym ym, mutta toisaalta itse olen ollut vasta- argumenteissani vähintäänkin yhtä kärkäs. Kysymys kuuluu, onko siinä yhtään mitään järkeä? Vastaus on, että ei.

Maahanmuuttopolitiikasta puhuttaessa on kyseessä niin monipiippuinen juttu, ettei täysin mustavalkoista vastausta siihen ole olemassa. Tosiasia on se, että konfliktimaista paenneita ei voi jättää oman onnensa nojaan, ei todellakaan, mutta toisaalta myös kotimaassakin on ongelmia ja maahanmuuttajien mukana valitettavasti myös lisääntyy se rikollisuus. Toisaalta ei ole mitään järkeä estää maahanpääsy kaikilta turvapaikanhakijoilta vain sen perusteella, että joukossa on myös niitä siipeilijöitä tai muita mätämunia. Joukossa on kuitenkin myös heitä oikeasti apua tarvitsevia. Lisäksi Suomesta lähtee muualle maailmaan niin paljon ihmisiä, että ilman maahanmuuttajia täällä olisi pian pula esimerkiksi vanhustenhoitajista. Ja vanhuksia Suomessa on paljon! Tästä voinee siis päätellä, että sekä puolesta, että vastaan olevilla on hyvät argumentit perustella kantansa. Tosiasia kuitenkin on, että tämä jatkuva eripura somessa ja muutenkin mediassa ei hyödytä yhtään ketään. Miten mihinkään voitaisiin saada ratkaisuja, jos ei osata edes tehdä yhteistyötä asioissa? Koska ilman yhteistyötä mistään ei tule yhtään mitään. Se nähtiin jo sodissakin. En siis näe yhtään mitään järkeä kinastella asioista sosiaalisessa mediassa, koska sieltä ne eivät kuitenkaan etene sinne, missä se päätösvalta asioista on, eli eduskuntaan. Itse en mielipidettäni maahanmuuttajiin liittyen aijo muuttaa, ainakaan ilman erittäin, erittäin hyvää syytä, jolle jään hiljaiseksi. Tiedän kuitenkin, että kaverini, joka on täysin päinvastaista mieltä kyseisestä asiasta, ei myöskään aijo vaihtaa kantaansa, vaikka kuinka yrittäisinkin saada häntä sen tekemään. Enää en aijo edes yrittää. Yksityisten kansalaisten on turha verkossa tai missään muuallakaan tällaisesta asiasta kinastella, koska sillä ei ole vaikutusta mihinkään. Toki keskusteluahan saa ja pitääkin olla, mutta se, että toista haukkuu rasistiksi ja toista epäisänmaalliseksi ei kuitenkaan ole yhtään järkevää.

Lisäksi myöskään yksityisten henkilöiden ei kuulu verkossa ratkaista kysymystä maahanmuutosta. Se kysymys kuuluu valtaapitäville, joille kansalaiset voivat kuitenkin mielipiteensä esittää. Blogitekstit ynnä muut voivat (ja usein lähtevätkin) leviämään vaikka kuinka, mutta se ei loppupelissä tuo sitä ratkaisua ongelmaan. Ongelmaan, johon ei ole olemassa yksiselitteistä ratkaisua vaikka moni niin tuntuu ajattelevankin. Emme voi sulkea silmiämme muiden hädältä, on velvollisuus auttaa. Toisaalta emme voi myöskään unohtaa omiamme.

Miettikää siis jatkossa mitä nettiin kirjoitatte! Asioita ei ratkota solvaamalla toista suuntaan tai toiseen!
~Julia

Kuulumisia ja asukuvia

Moikka vaan kaikille taas pienen tauon jälkeen. Mulla on kirjotukset ihan kohta, joten tauko johtuu siitä että pyrin kertaamaan niihin. =) Anyway, mulla olis edelleen mielipiteitä jaettavana vaikka ja mistä, mutta luulenpa että teitä kiinnostais kuulla vaihteeksi kuulumisia =D

Mun elämässähän ei sinänsä ole mitään kauhean ihmeellistä tapahtunut. Kirjoituksiin valmistautuminen vie eniten aikaa. Tiistaina on jo englannin yo-kuuntelu. Apua! O.O No, toisaalta onpahan sitten ohi niin helpottuu taas hetkeksi. Meillä oli viime torstaina abien 100 aamun bileet eli pyjamissa kouluun ja illalla sitten baariin pitämään hauskaa. Mä en voi käsittää sitä, että koulua on jäljellä alle 100 päivää enää. Kohta jo alle 90! Mihin ihmeeseen aika valuu? Ja mulla ei edelleenkään oo mitään lopullista päätöstä siitä mitä haluan tehdä elämälläni, vaikka se lentäjän ammatti houkuttaakin. Mua vaan harmittaa että se haave romutetaan suorilta rikki kun siitä puhun. Ei aina, mutta hyvin usein =/ "Se on niin iso asia", sanoi eräs kaverini. No entäs sitten? Ei unelmat ole unelmia jossei ne ole isoja. Vai olisiko esimerkiks Cheek tai Ela päässyt nykyiselle tasolle jos olis kuunnellut kritiikkiä? Enpä usko. No se siitä saarnasta.

Me käytiin tänään meidän ystäväperheen luona kylässä ja päätin pitkästä aikaa näyttää, millaisella asulla olin liikenteessä. Alla siis vielä lopuksi kuvia siitä =)

Nähdään taas!

Asusta saapi kertoilla mielipiteitä! :)
~Julia